tiistai 21. marraskuuta 2017

Average Money, Rich Life



Saan usein kuulla mielipiteitä omasta rahankäytöstäni ja siitä, kuinka minun on pakko kituuttaa, jos käytän näin "vähän" rahaa. Omasta mielestäni elämäni on todella rikasta tällä hetkellä ja nykyisellä tulotasolla saan jo kaiken mitä tarvitsen. Katsotaampa millaisia asioita pidän rikkauksina(ts. kuinka pieneen tyydyn). En ota tässä postauksessa kantaa elämän henkisiin rikkauksiin omalta osaltani vaan keskityn enemmänkin muuhun.

Rikas elämä käsitteenä


Elämän rikkaus on suhteellista ja riippuu paljon ihmisestä minkä hän laskee rikkaudeksi. Hyvin huonotuloiset ihmiset saattavat olla hyvinkin onnellisia ja pitää elämäänsä rikkaana, koska heillä voi olla esimerkiksi todella hyvät välit lastensa tai läheistensä kanssa (jos esim. ei ole rahaa tehdä asioita, niin saatetaan keksiä enemmän ilmaista yhdessäoloa). Toisaalta keskivertoa rikkaampi henkilö ei välttämättä ole tyytyväinen elämään Porchen ratissa ja tuntee olevansa köyhä. Rikkaus on siis katsojan silmässä.


Osinkoinsinöörin käsitys omasta elämästä ja sen rikkauksista


Tulen itse köyhästä perheestä, jossa rahattomuus on vaikuttanut moneen asiaan ja erityisesti ajatusmaailmaan. Saatan olla siis pienempiin asioihin tyytyväinen kuin perusvarakkaan perheen jamppa. Lapsena ja nuorempana tiesin, että jos jotain halusi, oli hyvä mennä itse töihin ja hankkia se. Muuten sitä saattoi joutua odottamaan tovin. Opin myös käyttämään rahaa järkevästi, koska tiesin, että sitä ei ole tulossa lisää ilman tekemättä töitä.


Nykyään tienaan hieman alle Suomen keskipalkan (v. 2016, 3368 €/kk, https://yle.fi/uutiset/3-9843295) ja enemmän kuin keskiverto minun ikäiseni (v. 2016, 2776 €/kk). Tuloni ovat olleet tämän vuoden aikana 2421 €/kk (netto) keskimäärin ja tulen toimeen keskimäärin 1724 € kuukaudessa (viimeiset 6 kuukautta enemmänkin 1518 €/kk). Voidaan puhua siis, että talouteni on ylijäämäinen. Vaikka talouteni on ylijäämäinen, niin en tunne, että minulta puuttuisi mitään tai että kituuttaisin.

Terveellistä ruokaa löytyy pöydästä, pihasta löytyy ”uusi” auto, syön päivittäin ravintolatasoista ruokaa töissä, minulla on omistusasunto, olen vakuuttanut itseni kaikkia elämän vahinkoja vastaan, päältäni löytyy uudet vaatteet, teen parempaa elämää kummitytöilleni säästämällä ja harrastan sekä pidän hauskaa aina kun siltä tuntuu. Miten siis voin kituuttaa, kun en ole jättänyt elämästäni mitään tärkeetä pois?

Saan kritiikkiä osakseni siitä, että käytän niin vähän rahaa ruokaan, että minun on pakko syödä vain makaroonilaatikkoa. Omasta mielestäni syön paljon terveellisemmin ja runsaammin kuin moni läheiseni. Rahaa ruokaan minulla menee kuitenkin keskimäärin 230 € kuukaudessa, jolla saan laadukasta ja terveellistä ruokaa itselleni niin paljon kuin haluan. Vaikka olenkin hintatietoinen, niin en ole enää ikinä joutunut miettimään, että riittääkö rahani laadukkaaseen ruokaan. Tämä on yksi tärkeimmistä rikkauksistani. Lapsena ja nuoruudessa ruuan määrä pöydässä ei ole ollut kaksinen ja sitä on joutunut oikeastaan säännöstelemään ja hakemaan lisää ruokajonoista. Mainittakoon, että yksi onnellisimpia ja eniten mieleenjääviä hetkiä lapsuudestani oli se, että saimme ruoka-avustuksen (en saa millään mieleeni järjestön nimeä) kautta jouluna 100 € lahjakortin K-kauppaan ja sain luvan ostaa itselleni possupihvin lihatiskiltä. Sen lisäksi, että nykyisessä tilanteessani saan syödä mitä ikinä haluan, niin pystyn myös elättämään muita, jos on tarvetta. Pyydän usein esim. pikkusiskoani luokseni syömään, jotta hänkin saa hyvää ja terveellistä ruokaa.

Olen perheeni ensimmäinen lukion ja korkeakoulun käynyt henkilö. Kiitos koulutuksestani kuuluu Pelastakaa Lapset Rylle, koska ilman heiltä saatua rahallista tukea, en olisi voinut koskaan käydä lukiota. Korkeakoulun pystyinkin jo rahoittamaan lähes kokonaan kesätyörahoilla ja elämällä n. 200 eurolla kuukaudessa. Hyvän koulutuksen (vaikka ei olekaan niin korkea kuin olen ajatellut) lasken kuitenkin yhdeksi rikkaudeksi. Suomessa hyvien järjestelmien vuoksi lähes kaikilla on mahdollisuus kouluttautua, jos haluaa.

Olen omistusasunnon omistaja jo 26 vuoden iässä. Yli kymmenen vuotta aikaisemmin kuin oma isäni (ja äitini asuu vielä vuokralla). Pidän omaa asuntoa yhtenä suurimpana saavutuksenani ja erityisesti sitä, että minulla oli sellaiseen varaa jo näin nuorena vaikka asunkin melko kalliissa kaupungissa eli Turussa. Asuntoni on mielestäni todella upea ja usein pysähdyn miettimään miten hieno asia se on. Tämä on taas yksi elämäni rikkauksista.

Olen myös sen verran hyvässä taloudellisessa asemassa, että voin valita auttaa myös muita. Käytän 75 € kuukaudessa siihen, että laitan kummitytöille rahaa rahastoihin ja maksan siskoilleni Spotifyta ja Netflixiä. Todellisuudessa käytän paljon enemmän rahaa läheisiini esimerkiksi antamalla siskoilleni rahaa, kun menevät matkoille, osallistumalla auton ostoon jne. Annoin myös vähintään 500 € edestä tavaroita siskolleni, kun hän muutti uuteen asuntoon. Minua on autettu niin ruoka-avustuksilla, koulukirjojen maksamisella kuin lahjoina vähävaraiselle lapselle. Haluan siis itsekin tehdä jotain hyvää ja auttaa edes läheisiä ihmisiä. Muita lahjoitusmuotoja en ole edes harkinnut, mutta joulupuu konseptiin haluan osallistua. Tiedän miten tärkeetä pienen lapsen ja teinin on saada joululahja.

Materialistiseltakin osalta olen mielestäni rikas ja en tarvitse mitään lisää. Työhuoneesta löytyy yli 2000 € maksanut itsekoottu tietokone, olohuoneesta 50 tuuman televisio kotiteatterilla (surround kaiuttimilla). Pelikonsoleitakin löytyy ainakin Gameboy Color, playstation 2, Xbox 360 ja Nintendo Wii. Lisää tekniikkaa löytyy myös tablettina ja peliläppärinä. Viime vuosina olen huomannut näistä suurimman osan olevan täysin turhia omistuksia, koska en käytä suurta osaa koskaan (esim. playstation, Xbox, tabletti ja Wii). Olen ajatellutkin luopua näistä, koska itsellä ei ole niille mitään käyttöä. Olen kuitenkin pystynyt hankkimaan itselleni kaiken minkä olen aikoinaan halunnut. Olen mielestäni rikas siis tältäkin osalta.

Pihasta löytyy myös omasta mielestäni todella uusi ja hyväkuntoinen auto (2008 avensis farmari). Joskus saan vittuilua osakseni, koska minun pitäisi kuulemma ajaa kalliimmalla autolla ”tolla palkalla”. Olen kieltämättä miettinyt auton vaihtoa hieman uudempaan lisätäkseni auton turvallisuutta ja valmistumalla mahdollisesti joskus tuleviin lapsiin. Uusi ja kalliimpi auto tuskin tuo elämääni yhtään mitään muuta kuin lisää rahanmenoa lainan lyhennyksen ja kalliimpien huoltojen muodossa. Vaikka uuden auton ostaminen onkin kivaa, niin siitä saatava hyväolo kestää kyllä vain päiviä.

Yhteenveto



Aikaisemmin pyrin selittämään muille, että en mielestäni kitsastele mistään ja saan jo käyttämälläni rahamäärällä kaiken. Nykyään en jaksa enää vaivautua.
 
Idea tähän postaukseen tuli siitä, kun vaimokkeeni kysyi eilen minulta, että mitä tahdon joululahjaksi. Mietin koko eilisen ja tämän päivän lahjaideoita ja en keksinyt mitään. Aikaisemmin olen pyytänyt tietokoneen osia, mutta tällä hetkellä koneeni kaikki komponentit ovat niin uusia, että ei ole mitään järkeä uusia mitään. Olen nykyään siis siinä asemassa elämässä, että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen.

Jos olen tullut siihen kohtaan elämässäni, että ostamalla lisää materiaalia en saa itseäni enää onnellisemmaksi, niin mitä teen enää ylimääräisellä rahalla? Jos nykyisellä kulutuksella saan jo kaiken, niin miten sitä voi kutsua kituuttamiseksi? Jos uusi materiaali ei tuo elämääni enempää rikkautta, niin mistä sitä pitää sitten hakea?

Olenkin ottanut tavoitteekseni vaurastumisen, jotta jo saavutettu taloudellinen tilanne on pysyvä ja ettei minun ja lasteni tarvitse tulevaisuudessa miettiä rahan riittämistä perusasioihin. Hyvä taloudellinen tilanne luo onnellisuutta ja turvaa, koska voit keskittää ajatuksesi muuhun kuin rahaan.

Vaikka olenkin tyytyväinen vähään, niin en silti unohda unelmoida isosti. Taloudelliset tavoitteet on tarkkaan jo säädetty lähivuosille. Olen pyrkinyt lisäämään elämäni rikkauksia (ts. sisältöä) tekemällä uusia asioita, opettemalla uusia asioita (kuten sijoittaminen ja asuntosijoittaminen), lukemalla enemmän kirjoja, viettämällä enemmän aikaa kummityttöjeni ja läheisteni kanssa. Ylimääräisellä rahankulutuksella sitä tuskin saisin aikaiseksi.


Voitko itse sanoa eläväsi rikasta elämää? Jos et, niin mitä puuttuu?